Lokakuussa

Päivien lämpimien jälkeen on
aika ajan routaisen.
Ne tulevaisuuden portit,
osaltani pois suljettiin.
Apaattinen ajatus 
taas mieleni
täyttää, vuodet pois
katoavat. Lokakuu;
alastomaksi
puut riisuutuvat.
Niin myös sieluni on
riisuttu empaattisista unelmista.



Minä en mielestäni
kirjoita mitään, vaikka teksti
valtaa koko pään.
Ulos sieltä livahtavat sanat,
soinnut.
Joka päivä yhä uudestaan,
pakonomaisesti, aiheensa
mielestäni noutaen.