Keskiviikko

Kauneus on katsojan silmissä.
Kuuloelimissä äänen harmonia, 
se aiheuttaa
minulle vain kuuntelemisen harhaa.
Sinun imelä äänen hurme, lupailee
aina naisille ruusutarhaa.

Tänään minä kirjoitan,
pienen hetken vikisen.
Saanko aikaan sen, pienen runon
vaivaisen, luonko runon taivaisen?
Minä katselen elämässä vain
pimeille kujille kätkettyjä varjoja.
Ehkä joskus pieni 
aurinkoinen hetki koittaa,
joka sisäistä tunnetta, melankoliaa
voi hetken sokaista.

Keskiviikko keinuen astuu
viikkon keskelle.
Se on kuin pyrstö västäräkin.
Elämässä vielä kiinni roikun minäkin.