Välinpitämättömyys

Sana on vapaa, ja ajatus valmiina liikkumaan.
Tämä on minun elämäni eikä kenenkään muun.
Olen valmiina elämän keinussa kiikkumaan, 
niin kauan kunnes
luuni haurastuu. Mitenkä me voisimme
huolehtia paremmin toisistamme, ennen kuin
kaikki liikaa takaperin taantuu.
Tämä tunne sisälläni hetki hetken jälkeen voimistuu.
Ei se välinpitämättömyys kaikissa asioissa,
tule milloinkaan onnistumaan.
Voi noita turvattomia lapsia, nuoria, vanhuksia,
meidän on otettava toisten huolehtimisesta täysi vastuu.
Tämä yhteiskunta, tässä elämässä,
kaikki kauneimmatkin ruusut ennen aikojaan lakastuu.

Missä ovat ne tyttö, ja poika vuosiensa jälkeen
siitä, kun ne ensikertaa rakastuu?
Perhe perustettuna, kaikilla ei tukiverkkoja,
ei turvaa ympärillä, sitä avuttomuuden määrää.
Niitä monia edessä valittavina olevia ovia,
niin monta polkua väärää.
Mitenkä voin olla hyvä kasvattaja, juuri sellainen?
Sillä olenhan pesästä pois potkaistu käen poikanen ?