Revontulet/ The Northern Lights

Revontulten lailla mieli levoton,
leiskuavat värit öisen auringon.
Runoilijan sielu peilaa elämää,
lapin taian kutsu sitä ei toiset koskaan 
nähdä saa.

Ajatuksen lento joskus katkeaa,
kyynel kovin hento posken kostuttaa.
Aava kaira kutsuu öistä kulkijaa,
kaamosaika kutsuu , sielu vaeltaa
öistä raja-aitaa susi kiertää saa.

Taivaan myrskyt nousee kuu, kun pilkistää
revontulten leikki unet hävittää.
Lapin taika joskus sydämeni vei,
loputtoman muiston lapsuudesta tuosta,
annan niiden juosta avaruuteen lentää
lailla tähti vyön.
Lumo; outo taika iskee päälle taas,
revontulia katsellen valvon tämän yön.


The Northern Lights 

Northern Lights by law the mind restless, 
ascendeth colors of the night the sun.
Poet reflects on the life of the soul, 
the magic of Lapland call it not the others never 
must see. 

The idea of ​​flight, sometimes interrupted, 
very tiny tear to moisten the cheek. 
Extensive drill invite nights will be a wanderer, 
polar night calls the soul to wander 
nights will be the barrier to get around the wolf gets. 

Heaven storms rising moon, when the peeps 
Northern Lights play dreams destroyed. 
The Magic of Lapland sometimes took my heart, 
the never-ending memory of childhood for that, 
I'll give them to run into space to fly 
Law star belt. 
Enchantment; strange magic strikes on again, 

Northern Lights watching the supervision of this night.


https://www.youtube.com/watch?v=lQ-pK-DQ4sQ