Kohta on lokakuu

Nuo huokaukset huulien
taas kuiskauksen aikaan
saa muodostaa.
Lokakuu joskus sydämeeni
liekin voimistuvan
sytytti. Join teetä
kanssa Roomeon .
Olin Juulia pienen
hetkisen, kunnes
aika meidät eroon vei.
Nyt tuuli hiileen puhaltaa,
minä sitä seuraan vierestä,
saako se nuotion taas palamaan.

Sisälläni vielä laavaa on,
se hohtaa kuumuuttaan.
Kohta saapuu lokakuu vähitellen lyö
routaa alle maan.
Minä sydäntäni lämmitän
muistoilla elämän.
Kohta halla kulkee
yli maan, ja routa kehoni 
saa jälleen palelemaan.