Punamekkoinen

Taivas oli helteestä raskas,
yön pilvet painavaa hattaraa.
Niin pihapuussa lauloi rastas,
ja minä aloin laulaa sen kanssa
yhteistuumin aariaa.

Olin se nainen, joka astui pihatiellä
punaiset helmat heiluen.
En voinut kyyneleitäni niellä,
vaikka yö oli kaunis, sekä ihmeellinen.
Päivän paahtamin kaneli jaloin,
minä tietäni eteenpäin taivalsin.
Mustat hiukseni tuulessa heilui keinuen,
villisti vilkutti puidenoksien välistä tuuli.
Minä olin se verevä, muodokas nainen,
olin se eloisa punahuuli.