Joskus liian aikaisin

Ajan hennon öisen tähden lennon,
olit niin kuin kirkas valonhehku
tai kaunein lento sudenkorennon.
Joskus liian aikaisin elämänlanka
katkeaa, ei silloin löydy päätä
häntää sille surulle joka jäljelle
jääville muistoksi jää.

Minä taivaan aikakirjoihin,
sinun karismasi kirjoitin.
Taas huomaan omien vuosieni juoksun,
levottomat unet minua lepotauotta piiskaavat.
En murhetta voi piilottaa,
on aika kyynelten, ja suurten tunteiden.

Tänään mestauslavalle käyn,
pyöveli saa tuomionsa langettaa.
Niin arvaamaton on täällä päiviemme määrä.
Olkoon tiemme oikea tai väärä,
täällä vahvat heikommat jalkoihinsa polkevat.
Tiimalasini hiekka jatkaa kokoajan juoksua,
tunnen kuinka sormieni välistä tuulee
aika karkaa katoaa.