Pilvien pihoilta karanneet lampaat
hyppivät yli esteiden.
Pitkiä maanpäälle riippuvia auringon
hiuksia kampaa joukko kerubien.
Minä olen aikamatkalla jossain,
putoan unestani alaspäin. Herään,
ja aamun nousevan vierestäni näin;
kuin usvaisen hennon näyn.
Niin harhoja nähdä joskus saa,
kun horisontti helteen keskellä huohottaa.
Keiju lensi silmieni ohi silloin,
oli kooltaan noin kuusi senttinen,
ja väriltään hohtavan kerman värinen.
Niin sanotaan, että horisontti
on iso kuin arvaamaton utopian tontti.
On vaarallista maailmaa katsoa
lintuperspektiivistä ,ota sammakkoperspektiivi
katsele niin, et voi törmätä liian
helposti keijuihin lentäviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti