Riisuttu sävelmä

   Paratiisilintu irti revityin höyhenin,
   ei tänään lentoon nousta siivillään voi.
   Häkissä se nukkuu, siivin alastomin,
   se on ihan niin kuin minäkin.
   Tahdon unettoman yön jälkeen
   viimein kivulta nukahtaa.
   Ei tämä näin voi mennä,
   miksi lintuni ei lennä,
   ehkä uudet sulat kasvatamme huomenna.
   Minä, ja paratiisilintu , irti revityin höyhenin.
   Minä laulun uuden synnytän,
   se keinuu unettoman kehdossa.

   Ei paeta voi maailmaa,
   me melankolisesti lauletaan,
   melodia, tähän riisuttuun sävelmään.
   Tie vie silti huomiseen,
   ja tuskan pois luomiseen.
   Ei koskaan saa luovuttaa,
   vaikka kipu kaarelle kehosi saa.

  Nukkumatti otetaanko erä shakkia,
  minä voittaa tämän pelin haluan.
  Voittaa matkan unenmaahan haluan,
  jälkeen tämän unettoman yön.
  Minä kynsiäni puren, aamun usvaa
  hattarana syön. Tahdon kiirehtiä
  unen syliin, kivuttomaan, en
  tahdo unta tuskan saartamaa.
  Yhä akselissaan pyörii maa,
  ja aamu kanssani uuden laulun kirjoittaa.