Kesäloma

 Muistot ne eivät riivaa minua,
 olen onnistunut pukemaan ylleni
 sen unohduksen kaavun.
 Tänään minä jaloillani vahvasti seison,
 huomenna ehkä on toisin, ja kaadun.

 Asensin anturin mittamaan kesäisiä öitä.
 Kohta kesäloma koittaa, ei ole hetkeen töitä.
 Vapaana kesälaitumilla, rutiinit minä murhaan,
 niille ei ole hetkeen käyttöä.
 Tuijotan ikkunasta sadetta, niin kuin
 telkkarin näyttöä. Vapaus, se luo vallattomuutta,
 runous hoitaa herätyskellon virkaa,
 riimit ilmassa riippuvat herättävät minut
 ennen kello kuutta.

 Jos sinä vain soitat, se lisää auringonpaistetta,
 vaikka olisi kaatosadetta.
 Muistot muista kesistä, ne ovat näkymättömiä,
 kuin tanssivat haamut haudalla haaremi naisen.
 Sinun nimesi, se kirjoitettiin aikakirjaan,
 sen kärpäsen tekemän pilkun viereen.

 Minä nojaan vain tuolin karmiin, ja tuijotan
 oven pieleen, jos joku koputtaa siihen.
 Ovikelloni on aina rikki, siitä ponnahti
 jousi poikki, kun liikaa sitä soitettiin.
 En enää vietä unettomia öitä,
 nukun niin kuin uppo tukki,
 ja seitissä herään, jonka kutoi yöllä lukki.

 Muistot ne eivät riivaa minua,
 olen onnistunut pukemaan ylleni
 sen unohduksen kaavun.
 Tänään minä jaloillani vahvasti seison,
 huomenna ehkä on toisin, ja kaadun