Minä unessa oudosti liidin

Minä unessa oudosti liidin,
elän jossain toista elämää.
Aamun valon voimistuessa,
rakastan sinua vielä.
Hetkemme oli kuin tuulenhenkäys vain,
se ylitsemme nopeasti lensi,
siivet ilmaa allensa sai.
Muusta en tänään mitään enää tiedä.
Antaa ajan pois vain meitä täällä viedä.

En anna sinua koskaan sielustani pois,
vaikka elämälle se parempi olla vois.
Öisin sinut uniini valtaan,
unet ne hetken lohduttaa.
Kuu uneni yli kulkee,
se saa muistot heräämään,
minut vangitsit kuin yöperhon
purkkiin ahdistavaan.

Taas näen aamun valkenevan,
yön unissani kanssasi elää taas sain.
Nyt unet on mukana muistoissain.
Olen sulkenut sinut mielestäni
kerta kerran jälkeen aina uudestaan.
Aina kuitenkin purkkiin suljet minut,
kuin yöperhon lasiseen vankilaan.

On helppoa hiljainen olla,
ja tyytyä vaatimuksiin maailman.
Et ymmärrä mikä on oikein,
toista polkea alistaa.
Kautta helvettien tiedän kulkevan
tien sen , joka toisen vallan alle 
alistetaan.