Nurmes
Lapsuuteni juuret
sotajermun nyrkkien välissä.
Nälästä kurniva vatsa
näkkileipää, ja sinappia.
Kuivattu sissimuona ;
lapsenilo se oli kotonani
vain pahaa kuonaa.
Äiti joka ei jaksanut,
nyrkin ja hellan välissä.
Hernekeitto se tuoksui
työläiskodin keittiössä.
Kastikeittoa, ja perunaa, pikkuveljen sanoin.
Mummolassa Työmies-tupakan hajua tuhkakupissa.
Tuntematon sotilas, niin kuin ukki.
Mummo laulamassa korkealla äänellä,
ja Pelastusarmeijan kitarakuoron
keulakuvana kitaroineen.
Tämä kaikki on Tannisten juuret,
mitättömät, minulle silti rakkaat,
muistot pienet, sekä suuret.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti