Kevätaurinko

Kun sammumaan ei saa liekkiään,

mikä sisällänsä korventaa.

Minä piiloudun kevätauringon

varjoihin. Toivon että

joskus saa elämässä palkinnon

se lannistamaton.

Aivan vieressäni seisot,

mies lapinkansanmaan.

Me huomispäivään yhdessä

erillämme tuijotetaan.

Sinulla on sisälläsi, puolikaspala

sieluani. Se pala, minkä

elämä katkaisi, sirpaleiksi pani.