Afroditen poika
Afroditen poika
laineikkaisiinsa hiuksiin
yönmustan
sinenvärin sai.
On silmissänsä
pikimusta vihainen katse vain.
On hartiat kuin
oksat tammen,
ja kädet vahvat
suonikkaat,
ne pyörittävät
rattaan kammen,
joka naisten
maailmaa järkyttää.
Hän amorin nuolia ampumaan saa,
on äänensä kuin isku salaman,
sitä yhä kavahdan.
EI SE SATU ,lukee hihassaan,
kun mies ikuistettiin
valokuvaan vaan.
Kuvaa katson kaivaten,
yhä muistan hyvin eilisen,
se on tuskanhuuto peili sen,
suuren aidon kaipauksen.
Sen tuskan kaiku palaa taas,
lailla bumerangin vaeltaa
lähtöpaikkaansa uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti