Minä etsin rakkautta,
vahvoin siivin kantavaa.
Rakkauttasi illoin,
niin kuin koira suurta luuta
silloin illoin kerjäsin.
Sisältäni suuren palan
maailmaan hukkasin.
Tuuleen kaikki suuret
tunteeni, ne onnenmurut
kaikki viskasin.
Ei tästä elämästä
tule koskaan tämän valmiimpaa.
Saan sinua vain kaukaa
salaa, paljon rakastaa.
Aamuyöstä jälleen herään,
kaipaus rintaani lyö
tikarilla, moukarilla
ikävä lyö sieluni ikkunaan.
Nyt särkyy sydämeni kerran
kai viimeisen,
on usko, toivo kauas mennyt.
Ikävää en sydämestäni saa
pois katoamaan,
se kaipaus vain suuren
sillan tähän päivään rakentaa.
Mä muistan aina sinut,
se tuska, kaipaus hellä,
kuin vuorovesi nousee
laskee
valtaa mieleni iltaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti