Minä alhaisin maan matonen,
kuljen sielussani ryömien.
Maailmalle näytän ylvään
ryhdin puolen.
Yksinäni, piilossani
haavojani vain nuolen.
Olen heikkoudessani,
voimakkaimmista voimakkain.
Sillä minä en suostu murtumaan,
minä taivun, niin kuin
taipuisa nuorikoivu
painon alla maata kohti.
Hetki vain,
kun paine hellittää,
latvani ylöspäin
korkeuteen kohoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti