Tyhjääkin tyhjempi pää

Tyhjääkin tyhjempi pää

Tyhjääkin tyhjempi pää,
onttona kaikuu, ei yhtään sananhelinää.
Huominen huutoa vailla,
tänään tyhjyyden kaiku onttona soi.

Loma, odottaa toimintaa,
lokakuun lohduton syli,
kantaa tämän tylsyyden yli.

Runoilija ilman muusaa,
elämä virikkeitä vailla.
Kuljen taas utopian kaukomailla,
huominen vastaatko huutooni mun?
Tänään tylsyyteen taas tukehdun.