Narsistin narussa elämää karussa,
kiertäen kehää, tehden pesää pelkojen
alle. Huutaen karmivan tuskan huudon,
äänettömänä ,kuin kuiskauksen
maailmalle.
Tallattuna sieluni viimeiset rippeet
jalkojesi alle.
Tahdon olla Feenix-lintu,
nousta tuhkasta uudestaan
lentoon; kohota korkealle.
Suru ,sekä pelko, särjetty sieluni kannel.
Soinnut rikkinäisen mielen,
saa kirjailijankielen.
Öinen maailma kuin ,musta tähtinen
peitto viskattu unieni ylle.
Rikkinäinen, pelokas nainen
valmiina lohduttavalle syleilylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti