Vuoripurojen soliseva kaipuu
vapauteen, virtaa läpi sielun
synkistyneen.
Unien maailman kivisetkarikot
, painajaisten loputon virta.
Elon raskaan lyhenevä pirta,
herättää päivään nousevaan.
Sielussani soi surujenkannel,
hiljentynyt taistelevien oinaidentanner.
Surujen kitaraa sielussani soittaa,
melankolia aamussa voittaa.
Ikävä ankkurinsa laskenut sydämeni
päälle, paikka vapaana ystävälle
lystikkäälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti