Nukkuu maa,
jo nukkuu meri,
Norjan kansan uhriveri,
vuodatettiin turhaan.
Ei oikeutta ollut kansanmurhaan.
Runoilijan herkkä sielu,
surunmaassa vaeltaa.
Enkelinä taivaassa moni surmanuhri
tänä yönä lentää saa.
Ei ymmärrystä löydy mulla,
uni silmään ei tahdo tulla,
minkä suuren menetyksen
koki moni Norjan maassa.
Sanattomaan suruun yhdyin,
miksi ? satamaan nyt viimeinenkin
etsijöiden lautta,
kulki tuskanportin kautta;
sammutetuin lyhdyin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti