Herättelen heinäkuuta,
Juhannauksen jo pois lakaisi luuta.
Odettelen taivaankuuta,
syksyn tullen saavun piilopaikkaan
alle tähtitaivaan raikkaan.
Lukossa sieluni portti,
vaikealta ystävältä tuli postikortti.
En voi itsestäni liikoja antaa,
en voi yksin maailman murheita kantaa.
Jalkojesi juureen Herran nöyrtyen polvistun,
siunaa ja varje ystävät,
ja armahtava kätesi laske päälleni minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti