On särjetty sieluni kannel,
on kielet katkottu elämän,
on jalkani alla horjuva manner,
sekä surujen suljettu ruukku.
Ei ilosta enää tömise tanner,
on kaikki tuskaa,
mustaa raastavaa tuskaa.
On nurkissa piilotettujen surujen vuori,
on ilon, sekä onnen päällä lukittu kuori.
Huominen,huutaa avaruus,
tuoko tuhkan fenixlinnun?
Vai valittavatko kuolleet haudoissaan,
luon rukoukseni Jumalaan.
Anna minulle tyyni rauha,
anna oikeudenmukaisuuden taito,
anna vapautus vihasta,katkeruudesta;
anna taito olla ihminen rakastava aito.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti