Runo päivässä pitää naisen tiellä.
Sillä kapealla, yksinäisellä siellä
missä vaanivat vaarat liukkaan.
Huulet puristan aivan tiukkaan,
etten mitään sanoisi koskaan.
Kohta hukun talven loskaan,
punaiset hait,
jalkaasi sait.
Keskellä kevään vetisen,
vilusta välillä hytisen.
Etsin paikan tyynen
pilvisen.
Mykkänainen kirjoittaa,
joka päivä tarinaa,
sitä arjen narinaa.
Tyhjä sielu, tyhjä pää
ei mitään elämää.
Nuorena perunamaalla
VastaaPoistarikkaruohoja kitkemässä
ajatteli, eikö ole muuta
elämää, kun mitään ei
tapahdu -
Nyt, elämän
rasittamana
oikein odottaa, että
pääsee perunamaalle,
niitä rikkaruohoja kitkemään
samalla on mielissään,
kun arki on vaan arkea,
pyhisinkin.
Viisi naista meillä, menisi se miespuolinen henkilö perheessä, niin tuntusi elämä joltain :)
VastaaPoista