Otavan ornamentit

Ornamentit otavan,
niille jotain rakennan.
Annan soinnut kitaran,
ilmoille nyt sovitan.
Saarille seireenien,
kuuluu laulu kerubien.

Jossakin on maa,
jossa kasvaa kunniaa,
voittajille sankareille arjen.
Joutilaille joku paikka,
soittajille balalaikka.
Ilmaan luo taas sävelen,
tätä tietä kävelen.

Jalat vievät eteenpäin,
mieli aina taaksepäin.
Valmiina vaeltamaan
riisuttuna tuonelaan.
Ei ole enää mitään,
mikä siivilleni ilmaa alle antaa,
ei enää mitään joka tulevaisuuteen
onnen antaa.

Särjetty on sieluni saviruukku ,
jäljellä suljettu postiluukku.
Ota en mitään vastaan,
suren vain menetettyä ystävää ainoastaan.