Maaliskuuta odottaessa

Nukkuu maa ja nukkuu meri
maahan valuu viattomuuden veri.
Labyrinttiin eksyin taas lankakerän
hukkasin,
kaiken kauniin menetin.
Maaliskuussa malttamattomuus
vallan saa oinas oikullinen kevään
ratsuna ratsastaa.
Helmikuu on hetken vielä,
eipäs kiirehditä siellä.

Talven lapsi tallustaa
kohti kylmän kuolemaa.
Kevään keijut kimaltelee
valo vallan kahvan voittaa,
konsertin talitintit soittaa.

Tahtoisin jo niin päiviin onnellisiin,
eksynyt olen pois elämästä.
Ilo onni poissa on
pimeys niin mahdoton
sieluani tummentaa.
Eeva maistoi omenaa,
tahtoisin niin minäkin
miehen mukaan päivihin.