Sinä
Sinä lähdit; silloin ei ollut aikaa, eikä toiveikkuutta
Enää elää päivää onnellista uutta.
Oli vain onnen tuskan jättämät arvet, niin terävät kuin
härän sarvet.
Oli vain eilisen päivän suru, tosi vaikeaa oli sen puru.
Aika oli kadonnut surujen uomiin,
raskaus oli laskeutunut ennen niin virkeisiin luomiin.
Kukat eivät puhjennet enää toista kertaa tuomiin jaminä olin kyllästynyt kaikkien muiden poikien nimiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti