Lokakuun loskakelit, joko ne saapuivat,
joko syksyn lehdet vihdoin maatuvat.
Syksyt tuulet ovat tulleet,
vaahteran lehdet iholle lentäneet.
Syksy on tullut elämään,
kohta on aika roudan jään.
Kaipaan aikaan lämpimään,
tuijotan lyhtyyn syttyvään.
Lämpö on kuollut,kesästä jouduimme luopumaan.
Aika on viimein tullut kirjoittaa uudestaan,
nuorena innostuin kaiken polttamaan.
Sillat ovat takanani jäätyneet,
unelmat elämän murtuneet,
siipeni eivät lennä,
jalkani eivät kanna.
Poskille valuvat kyyneleet,
raskaaksi käyneet askeleet;
hartiat kumaraan painuneet.
Unelmat suuret hukkuneet.
Tv. Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti