Yli ruispeltojen

Yli ruispeltojen,
käy kulku pieneten jalkojen.
Pieni lapsi pellon yli käy,
ei missään pilveä varjostavaa näy.
Pieni ihminen, on niin iloinen,
kun ruiskukkia silmillään,
jossain nähdä saa.

Ei äidin kiellot pysy
mielessään, kun kukkameri
houkuttaa.
Niin monta kukkaa
poimia hän saa,
ja yhä kauemmaksi vaeltaa.

Kotona äidin mieli on,
jo huolesta, sekä pelosta
aivan malttamaton.
Missähän se lapsi taas,
on karkumatkallaan.