Taivas pilviverhollaan,
käy avaruutta peittämään.
Pois piilotettiin tähtimerikin
kuun kelmeän myös menetin.
Aurinko jossain nousta saa,
paikkaan jossa on avaraa.
Mä pilviverhoon heräsin,
sen alla purjehdin.
Kohti päivän nousevan nyt satamaa,
Tämä pieni laiva vaeltaa.
Oli päivä eilinen,
kuin myrsky viimeinen,
silti karit sen ohitin,
ja nousen uuteen päivään
uusin haasteisiin.
""Kohti päivän nousevan nyt satamaa,
VastaaPoistaTämä pieni laiva vaeltaa.
Oli päivä eilinen,
kuin myrsky viimeinen,
silti karit sen ohitin,
ja nousen uuteen päivään
uusin haasteisiin.""
Kiitos lohduttavasta runosta,
Sofia!
Kun yhdestä murheesta pääsee, taas,
kun yhden karikon ohittaa, taas,
jaksaa! Ja uusi päivä koittaa
aina!Ja uudet haasteet, vahoillakin
mummoilla! Se on sitä Jumalan huolenpitoa,
arjen keskellä, eikö niin!