Hallavan aamun harsoinen vyö,
auringon säteiden tielle lyö.
Kesäyö on usvaa, keijujen taikaa,
vietämme luonnon juhlan taikaa.
Eletty elämä suonissa virtaa,
lyhentää elon päättyvää pirtaa.
Lapsi on pieni hetkisen ainoastaan,
aikuinen nuori, tai vanha muori
ajatukset lämmin kesä herättää elämään.
Seuraavan kesän vieläkö nähdä saan,
vai olenko valmis kaikesta luopumaan.
Niin kauniisti taas sanoit!
VastaaPoistaElämä kulkee liian nopeaan,
on kuin eilen olisi ollut
nuori, haaveita täynnä,
tunnetta, naurua ja
ihan kohta olikin perhe ja lapset;
vauvat sylistä huomenna jo kouluun
ja ripille! Nyt sitten lasten vauvoja
ihmetellessä, kun eilen syntyivät, nyt
jo konttaavat ja ovat tarhaan menossa!
Voi! Minne kaikki katoaa, niin äkkiä?
Nautitaan kesästä Sofia, aurinko lämmittää,
vielä hetken, Pohjolan Kukkia!